Life on a Leaf -rakennus
Taiteilija Jan-Erik Anderssonin rajoja ylittävä kokonaistaideteos, lehdenmuotoinen omakotitalo Life on a Leaf, valmistui Turkuun elokuussa 2009 kymmenen vuoden prosessin jälkeen. Uniikki talo, joka toimii Anderssonin perheen asuntona, on suunniteltu yhdessä arkkitehti Erkki Pitkärannan kanssa. Kaksikko työskentelee nimellä Rosegarden Art & Architecture. Talo on Anderssonin Kuvataideakatemiassa tehdyn taiteellisen tohtoritutkinnon produktio-osa. Hän tutkii eri teemoja, jotka liittyvät taiteen ja arkkitehtuurin sekä talon ja ympäristön väliseen suhteeseen: Voiko kuvassa tai veistoksessa asua? Voiko taloa, joka perustuu taiteilijan kirjoittamiin tarinoihin ja esittäviin muotoihin kuten lehteen, kissankelloon tai brasilialaiseen lauttaan, kutsua arkkitehtuuriksi? Miksi emme näe enemmän kukan, hatun tai kengän muotoisia taloja?
The form of the Leaf House is unique. By day it resembles a strange hat or misshapen boat; by night a Jack O’ Lantern, glowing from within, its windows evoke the abstracted eyes and mouth of a Finnish folklore giant. Though the structure appears quirky and follyesque – modernism goes Moomin – it is far from haphazard.
Kirjoittaja Robert Powell kuvailee taloa Blueprint lehdessä (12/2009)
Tunnettujen arkkitehtien, kuten Kurt Schwittersin, Le Corbusierin, Antoni Gaudin, Bruce Goffin, Konstantin Melnikovin, Hundertwasserin, Archigramin, Will Alsopin ja Rem Koolhaasin ohella yhdeksi tärkeäksi inspiraation lähteeksi Andersson mainitsee ruotsalaisen lastenkirjailijan Elsa Beskowin, jonka kirjoista löytyy hatun, sateenvarjon ja kengän muotoisia taloja. Eräs tärkeimmistä teemoista, joka on kiinnostanut Anderssonia läpi hänen 30-vuotista taiteiljanuransa, on sen rajapinnan tutkiminen ja kyseenalaistaminen, joka erottaa värikylläisen ja esittävän estetiikan leimaaman, lapsille tuotetun maailman siitä hillitystä vakavuudesta, joka on ominaista aikuisten visuaaliselle kulttuurille.
”His works are usually about love, longing and nostalgia. The intention is to create sculptures and installations that inspire children and adults to create their own fantasies and stories, …”
Tohtori Judith Collins kuvailee Anderssonia Sculpture Today -kirjassa (Phaidon 2007)
Life on a Leaf -talo on innostanut lähemmäs kahtakymmentä Anderssonin taiteilijakollegaa tekemään taideteoksia talon rakenteisiin. Lopputuloksena on syntynyt mm. seinien ja kattojen yksityiskohtia, tapettikuvioita, tiskipöydän laminaattikuva, valaisimia, videotyö lattiaan sekä kaiteen ornamentiikkaan sijoitettu ääniteos, joka reagoi ulkona tapahtuviin tuulen ja valon muutoksiin. Myös talon ulkopuolella taiteilijat ovat suunnitelleet paitsi kivetyksen ja penkkejä, myös maaston muodon. Andersson kuvailee teoksia keinoksi kokea ystävät läsnäoleviksi. Teokset myös symboloivat talon sosiaalista ulottuvuutta. Talo ei ole suljettu omakotitalo, vaan tila, jossa eri esteettisiä näkemyksiä ja ajatuksia edustavat ihmiset voivat tavata ja toimia yhdessä.Tämä myös heijastuu talon estetiikkaan. Modernistiset elementit, kuten valkoiset, kuusi metriä korkeat seinät elävät rinnakkain vahvasti ornamentoitujen pintojen sekä Ikeasta ostettujen keittiökaappien ja perheen piirissä yhteistyönä suunniteltujen mosaiikkitöiden kanssa. Kaikki talon WC-istuimet, kylpyamme ja lavuaarit ovat kierrätyskeskuksista. Talo lämmitetään maalämmöllä.
”Sisällä vastakohdat ovat voimakkaammat kuin ulkona, kun tila jännittyy betonibrutalismin ja leikittelevän koristeellisuuden välille. Keittiötä ja olohuonetta hallitseva aaltoileva teräsbetoniseinä – kuin 1950-luvun brasilialaista modernismia – haastaa koko muumimaailman.”
Taiteilija/kriitikko Kimmo Sarje kuvailee sisustusta Taide-lehdessä (2/2010)
Andersson tähdentää, että tutkimusta kestävään kehitykseen perustuvasta tulevaisuudesta on pakko tehdä laajalla rintamalla. Arkkitehtuurissa kestävä kehitys ei saa johtaa minimalismiin, jonka mukaan kaikki taide-elementit ja tarpeeton ornamentaalisuus jätetään pois rakennuksista. Tämän sijaan tulisi pohtia, minkälaisia vaikutuksia viihtyvyydellä, mielikuvituksellisella lähiympäristöllä ja huolehtivalla henkilökohtaisella vapaudella on, kun tähdätään hitaampaan (”Slow Living”) ja paikalliseen elämäntyyliin. Tohtorityön teoriaosassa Andersson viittaa yksityiskohtien, ornamentiikan ja taiteellisten elementtien rooliin, siihen että rakennus ”tulee esiin” ja muuttuu arkkitehtuuriksi sen laajimmassa merkityksessä. Andersson tutkii onko syytä ottaa käyttöön uusi termi, ”ikoninen tila”, kuvailemaan sitä tilakokemusta joka talossa syntyy, kun pohjakaavalla, ikkunoilla ja ornamentiikalla on esittävät muodot.
Toinen tärkeä tutkimuksen aihe on, miten ympärillä oleva luonto asteittain tuodaan sisään taloon kulttuuristen elementtien kautta – esimerkiksi talon lehdenmuotoisen pohjakaavan kautta, joka välttää suoria kulmia, ja kuvallisten elementtien, kuten esimerkiksi lehden-, tipan- ja sydämenmuotoisten ikkunoiden kautta. Luonto tuodaan sisään myös talon sisäseinien kaarevuuden kautta, jotka simuloivat tunnetta kävelystä luontopolulla. Talo kasvaa ylöspäin kolmessa eriluonteisessa kerroksessa. Tällä ratkaisulla luodaan kullekin kerrokselle oma tunnelma, joka välittää kokijalle tunteen kiipeämisestä kohti valoa vuoren huipulle.
”Nothing less is at issue with the project Life on a Leaf than the creation of a new world. Houses not only provide space for inhabitants, they also create inhabitants.”
Nämä tarkkaan harkitut suhtautumistavat ovat myös olleet lähtökohtana tohtori Yrjö Hailan taloprojektia koskevassa artikkelissa Framework-lehdessä (The Finnish Art Review) (10/2009)
Jan-Erik Andersson 14.10.2013
Rosegarden Art & Architecture on vuodesta 1995 asti näyttänyt, miten symbioottinen yhteistyö taiteilijan ja arkkitehdin välillä voi toimia. Andersson ja Pitkäranta ovat rajoja murtavalla tavalla raivanneet tietä leikkimieliselle arkkitehtuurille, jossa taide ja ornamentaaliset elementit, jotka monesti pohjautuvat kaksikon kirjoittamiin tarinoihin, yhteistyönä onnistuvat luomaan mielikuvitusta stimuloivaa arkkitehtuuria. Rosegarden on pelottomasti ylittänyt useita niitä näkymättömiä rajoja, joita jäykkä modernismi ja klassisismi ovat asettaneet arkkitehtuurille.
”Anderssonin ja Pitkärannan suunnittelema talo on oikeastaan tutkimus vaihtoehtoisesta suunnitteluprosessista. He ovat pyrkineet osoittamaan, että arkkitehtuuria voidaan luoda tarinoita kertomalla, kuvia maalaamalla ja leikkimällä”
Kriitikko Jonni Roos kuvailee kaksikon työskentelyä Arkkitehti-lehdessä (3/2010)
Vuonna 1997 Rosegarden sai Vuoden valopilkku -tunnustuksen Kuminasta, kuminansiemenen muotoisesta eko-navetasta, joka oli suunniteltu lehmien ehdoilla. Viidellekymmenelle lehmälle suunniteltu navetta, jossa lehmät voivat liikkua vapaasti – myös talvella – on kokonaan tehty uusiokäytetyistä materiaaleista.
”Nature appears everywhere in this environment: from inside or out, you see its large windows in the likeness of a leaf, a heart, lips, and a teardrop. Ornament, playful and nostalgic, floods the interior: weeds and flowers are cast in the concrete walls, a mosaic ship sails in the bathroom, chefs cook up a storm in the kitchen laminates, and lions blanket the upholstery of the sofa. But poems, video, and installation art are also included here in imaginative ways, expanding the boundaries of what the interior design, or content, of a house can encompass.”
Total Design – Architecture and Interiors of Iconic Modern Houses (Rizzoli, 2014) by professor George H. Marcus.
Gerbera (1998), Kiipulan puutarhakoulun kukanmuotoinen koulurakennus, on arkkitehtoninen kokonaistaideteos, joka pohjautuu tarinaan alkemisti Erikus Kipulensiksen geneettisestä laboratoriosta. Talo on täynnä taiteellisia yksityiskohtia, ja sen talvipuutarhassa sijaitsee Suomen ensimmäinen julkinen äänitaideteos, jonka on tehnyt äänitaiteilija ja Chicago Art Instituten professori Shawn Decker.
Rosegarden on tehnyt useita kokonaistaideteoksia sisätiloihin, mm. lukuisiin koulurakennuksiin, toimistoihin ja kirkkoihin, esimerkkeinä mainittakoon Masalan (2000) ja Karakallion (2001) kirkkoihin toteutetut kokonaistaideteokset. Kouvolan seurakuntasalista (2004) kaksikko sai Etelä-Savon taidetoimikunnan arkkitehtuuripalkinnon.
”Rosegarden Art & Architecture -toimiston töissä kyse on elämästä, rakkaudesta ja lapsena olemisesta tunteiden vapauttamisesta nostalgian, hengessä.”
Arkkitehti ja valokuvaaja Matti A. Kallio toteaa arkkitehtuurijulkaisussa Projekti-uutiset (2/2010)
